On kummallinen fiilis: oon todella innoissani ja iloinen uusista ihmisistä ja ympäristöstä, mutta samalla hieman haikeana, etten saa nukkua enää päikkäreitä keskellä päivää ja höpistä koko päivää lastenvaatteista Facebookissa. :D Ei vaiskaan. Oon haikeana, sillä pikkujäbä on nyt oikeasti päivähoidossa ja mulla on muutakin ajateltavaa, kuin mitä teen ruuaksi tänään ja tulikohan jäbälle tarpeeksi varavaatetta hoitokassiin mukaan. Kaikkein kummallisemmaksi aloituksen teki se, että jäbä oli kipeänä ja jätin hänet kahdeksi päiväksi isänsä hoiviin. Mä tasan menin töihin kun lupasin!
Oon hakenut aktiivisesti töitä vuoden ja oon odottanut tätä mielestäni jo ikuisuuden. Oon tuntenut itseni hieman huonoksi äidiksi, koska oon kotona ja jäbä hoidossa. On ollut hieman noloa kertoa hoidossa muille mutseille, että "ei, itse asiassa en oo töissä vaan työtön". Tiedän, että sellainen ajattelu on turhaa, mutta kuitenkin. Kriitikko sisälläni on aina ollu tosi ankara. En kuitenkaan millään olis voinu hakea töitä samalla tahdilla ja innolla, jos jäbä olis ollu mun kanssa kotona. Tunnen itseni liian hyvin.
Ah... Ihanaa! Töitä! Aikuisten välisiä keskusteluja ja ideoiden heittelyä, asiakasprojekteja, uutta opittavaa ja oman osaamisen käyttöönottoa tositilanteessa! Siistejä, töihin sopivia vaatteita tahraisten "mutsivaatteiden" sijaan!
Ah... Vapautta olla Soile!!
Vapautta olla mutsi, joka kuitenkin ikävöi pikkujäbäänsä työpäivien ajan... <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti