Muutto piparkakkutalosta suklaataloon

Mä en osaa oikeastaan leipoa. Tai osaan, mutta vain reseptiä tiukkaa tuijottaen. Tykkään koristella kakkuja ja tehdä kaikkea kaunista, mutta kakkupohjan, pullan tai sämpylän leipominen ei oikein luonnistu. Yritän kyllä kovasti. Haluaisin osata leipoa luonnollisesti kuten oma mutsini ja mummoni, jotta saisin tarjota pikkujäbälle tuoretta lämmintä pullaa ja kylmää maitoa.

Sain nyt joulun alla aivan mielettömän idean nähdessäni Fasessa kuvan komeasta uudenmallisesta piparkakkutalosta. Näkemäni talo oli tehty suklaasta! Oi oi oi... Herkku herkku!! Oli siis pakko kokeilla! Ostin 8 levyä eri makuisia maitosuklaalevyjä, kaksi valkosuklaalevyä ja yhden taloussuklaan. Lisäksi miltei kilon irtokarkkia ja kaksi pakettia Digestive-keksejä sekä pussin suklaapäällysteisiä ruisnachoja. Ehkä liikaa mutta mielummin enemmän kuin liian vähän. Matsi sai alkaa.

Murskasin paktin keksejä kulhoon ja sulatin kasan suklaata vesihauteessa. Heitin sulan suklaan keksimurujen joukkoon ja sekotin. Tein muruista alustan talolle suoraan tarjottimen päälle. Kivijalka oli valmis.

Lisää suklaata sulamaan ja katkomaan suklaalevyjä sopiviksi paloiksi taloa varten. Talo muotoutui nätisti ja sula suklaa toimitti hyvin liiman virkaa. Tein talon harjakatolla ja piipulla ilman ikkunoita ja ovia. Södee!

Kun talo oli pystyssä niin oli koristelun vuoro. Valkosuklaasta raastoin lunta talin päälle ja ympärille. Irttari suklaista (Pätkis-paloja) aita ja ruisnachoista sekä suklaapaloista kuusi. Karkkeja myös talon sivuille. Miltäs kuulostaa? ;)

Aivan...
Katsopa ja kuolaa!

Tällalailla suklaan kanssa ei voi mennä pilalle mikään. Vaikka talo olisi sysiruma niin se olisi herkullinen. Oikeasti! Vai onko kellään ikinä tullut himo syödä palanutta piparkakkutaloa?? He he hee...

Tätä kannattaa kokeilla! Ihanaa ja herkullista Joulua!!

Mutsi kaunistautuu

Käyn kampaajalla leikkauttamassa ja värjäämässä hiuksiani aivan liian harvoin. Ehkä noin kahden kuukauden välein. Ekan kuukauden olen ihan jees, mutta toinen on koko ajan "bad hair day" luokkaa. Kyllä mutsinkin pitää saada päästä kaunistautumaan!

En ala mainostaa paikkaa missä käyn laitattamassa hiukseni (koska en saa siitä rahaa), mutta sen voin paljastaa että olen käynyt samalla kampaajalla jo noin pari vuotta. Pidän siitä, että hiuksiani pitelee tuttu ihminen. Kaisa tuntee minut ja hiukseni, jopa jäbän, jonka hiuksia hän on myös leikannut.  Minulla ja jäbällä on sama kampaaja!

Olen luonnostani hiekkablondi: tyypillinen vaalea maantienvärinen hiuspehko. Halusin jotakin uutta viimeksi, joten laitoimme mustaa ja sinistä. Wau! Nyt teimme taas saman, koska parissa kuukaudessa tulos on tämä...

Kampaajalla ennen käsittelyn alkua. Iiikk....

Väriä siis päähän ja rentoutumaan. Mikä sen ihanampaa kuin saa olla vaan ja toteuttaa pimeitä halujaan kampaajan suojaisassa tuolissa: juoda kahvia ja lukea Seiskaa! Siihen päälle myös kulmien ja ripsien värjäys, suojakäsittely ja päänahan hieronta. Uuuhh! Mutsi tykkää!

Ankara niskakarvojen ja pulsareiden poisto. Minä vihaan nk. "Tampere takalettiä" erityisesti miehillä. Olen pahoillani. Haluan, että korvani näkyvät ja niska on lyhyt. Kaisa tietää mitä haluan.

Uuu mikä mutsi!

Work it baby!

Käsittelyn jälkeen näytän taas ihmiselle, itselleni. En vain väsyneelle mutsille. Sivuilta lyhyt, päällä pitkää, väriä väriä. Silmätkin näkyy taas!

Miksi kirjoitan kampaajareissustani? Koska kaikki mutsit antaisevat hellittelyä ja hyvänäpitoa. Muksu hoitoon vain ja kampaajalle, hierontaan, shoppaamaan tai ihan mitä vaan mikä tekee olon hyväksi. Kyllä se lapsi pärjää muutaman tunnin ilman sinua! Onnellinen ja levännyt mutsi säteilee iloa, joka tarttuu myös lapseen! Joten mars hellittelemään itseäsi!

"Joulupuu on rakennettu, joulu on jo ovella..."

Joulukuu on täällä vihdoin. Kauppojen joulukarkit tulivat jo lokakuussa ja ensimmäiset joululaulut kuulin marraskuussa. Joulu tulee aina vaan aikaisemmin ja joulustressi alkaa jo kesällä. Olen kyllä jouluihminen, mutta vasta joulukuussa. Vasta ihan viimeisellä viikolla ja vain pari viikkoa. Ei enempää.

Monia vuosia olen miehen kanssa viettänyt joulun joko siskollani tai appivanhemmilla. Emme ole tehneet joulua kotiimme ollenkaan varmaan yli 10 vuoteen. Emme edes viime vuonna, kun jäbä oli niin pieni, ettei olisi asiasta juuri mitään vielä ymmärtänyt. Tänä vuonna aiomme hakea kuusen ja koristella kotimme jouluisaksi. Vihdoin ja viimein. Vaikka menemme taas anoppilaan, niin haluan kotimme tuoksuvan ja näyttävän joululle. Mutta minä en tee tätä jäbän vuoksi, ehei! Olen itsekäs ja teen tämän ihan omaksi ilokseni! Minä haluan joulun! Jäbä ja ukko saavat nauttia joulusta myös, mutta ihan vaan minä minä minä!

Rakastan lahjoja ja joulukuusen tuoksua, suklaata sekä herkullisia juustoja. Rakastan joulukinkkua ja porkkanalaatikkoa, koristeita, kynttilöitä ja rauhallista tunnelmaa. Haluan tietenkin, että jäbäkin oppii nauttimaan jouluajasta, sen tuoksuista ja tunnelmasta. Haluan, että hän oppii nauttimaan yhdessäolosta ja rauhasta, eikä lahjojen ja lelujen paljoudesta.  Haluan, että hän oppii tuntemaan Korvatunturilla asuvan, Rovaniemellä työssäkäyvän, punanuttuisen Joulupukin sekä hänen vaimonsa Joulumuorin. Haluan, että hän uskoo tonttuihin, jotka kurkistelevat ikkunoista ja raportoivat Pukille onko lapset kilttejä vai tuhmia. Haluan, että hän uskoo jouluun, sillä minäkin uskon vieläkin.

Viluhaukka, joka voi puraista kylmällä ilmalla jos ei pue vaatetta kunnolla päälle. Hammaskeiju, joka kerää maitohampaat talteen. Pääsiäispupu, joka tuo suklaamunia Pääsiäisenä. Maahiset, trullit ja keijukaiset. Meidän kodissa uskotaan taikaan. Nyt on joulutaian vuoro.