Tuli se sitten meillekin, sairastaminen nimittäin. Pikkujäbä sai viime viikolla enterorokon ja tietenkin luulotautinen mutsi ja iskä pelkäsi jo vesirokkoa ja ties mitä kamalaa. Mutta kyllä se vaan ihan enterorokko oli. Kuumetta, paukamia suussa, sitten jaloissa, käsissä ja pepussa. Kuvia en siitä kauneudesta jaa, niitä löytyy googlettamalla jo aivan tarpeeksi.
Onneksi jäbän sairauden pahin osuus oli nopeasti ohi. Pari päivää kuumetta ja syömättömyyttä, sitten paukamia ja kutinaa. Huh... Kaikkein pahinta itse asiassa on se, ettei enterolta voi pelastua mitenkään ja se tarttuu helposti. Vesirokko on vakavampi, tottakai, mutta sen saa yleensä vain kerran elämässä. Olikohan tämä siis meidän ensimmäinen ja viimeinen enterorokko? Tuskin viimeinen.
Mutsina tottakai pidin pikkupotilaasta huolta, pidin hyvänä, annoin lemppariruokaa ja pusuttelin. Minun oma muru... Ja tottakai kun jäbän sairaus on ohi, on mutsin vuoro sairastaa. Pläähh... Kuumetta, kurkku ja pää kipeänä, joka paikkaa särkee. Luojan onni ja autuus mulla on mies, joka huolehtii jäbästä ja minusta, että saan sairastaa.
Kiitos miehelleni että viet lasta hoitoon ja tuot ruokaa kaupasta pitkän työpäivän päätteeksi. <3
keskiviikko 27. tammikuuta 2016
perjantai 8. tammikuuta 2016
Uusi vuosi, uudet kujeet
Joulu oli ja meni. Uusi vuosikin tuli. Pikkujäbä oli kipeänä joulun, joten sitä vietettiin vain lyhyesti anoppilassa. Kuumepotilas oli aivan reporankana ja tää mutsi tietenkin huolissaan. Ja uuden vuoden kunniaksi pamautettiin yksi iso pommi, jota ihme kyllä jäbä ei pelännyt ollenkaan. Huh.
Mitähän ne uudet kujeet sitten voisivat olla? Aina sanotaan, että uusi vuosi, uudet kujeet. Niinku hä? Minun kohdalla varmasti savuttomasta vuodesta. Kyllä, paljastin juuri olleeni tervakeuhko. Poltin varmaankin yli puoli vuotta. Koska oli äärimmäisen ikävää haista pahalle, eikä se makukaan niin kummoinen ollut, joten päätin vihdoin lopettaa kunnolla. Ihan aikuisten oikeasti. Jospa pikkujäbäkin antaisi mutsille enemmän haleja ja pusuja.
Toinen juttu on työ. Sitä ei vieläkään ole, joten työn etsimisessä on tällä hetkellä hommaa. Uusi kujeeni tälle vuodelle on siis työ, kunhan sen saan. Odotankin innolla sitä, että saan suunnata tarmokkuuteni johonkin muuhun kuin hakemusten kirjoittamiseen ja ainaiseen pyykin pesemiseen.
Kolmas uusi kuje? Se onkin vaikea, koska joudun sen juuri nyt ja juuri tässä keksimään. Kuntoilu. Jep. Kuntosalikortin uudelleenkäyttöönotto. Olen omistanut kuntosalijäsenyyden jo kauan, mutta käynyt salilla viimeksi... Huhtikuulla 2015??? Wups... Eli vanhasta kujeesta uusi kuje.
Mietipä itse kolme uutta, tai vanhaa uudelleen käytettävää, kujetta. Tässä ja nyt. Ja toteuta.
Mitähän ne uudet kujeet sitten voisivat olla? Aina sanotaan, että uusi vuosi, uudet kujeet. Niinku hä? Minun kohdalla varmasti savuttomasta vuodesta. Kyllä, paljastin juuri olleeni tervakeuhko. Poltin varmaankin yli puoli vuotta. Koska oli äärimmäisen ikävää haista pahalle, eikä se makukaan niin kummoinen ollut, joten päätin vihdoin lopettaa kunnolla. Ihan aikuisten oikeasti. Jospa pikkujäbäkin antaisi mutsille enemmän haleja ja pusuja.
Toinen juttu on työ. Sitä ei vieläkään ole, joten työn etsimisessä on tällä hetkellä hommaa. Uusi kujeeni tälle vuodelle on siis työ, kunhan sen saan. Odotankin innolla sitä, että saan suunnata tarmokkuuteni johonkin muuhun kuin hakemusten kirjoittamiseen ja ainaiseen pyykin pesemiseen.
Kolmas uusi kuje? Se onkin vaikea, koska joudun sen juuri nyt ja juuri tässä keksimään. Kuntoilu. Jep. Kuntosalikortin uudelleenkäyttöönotto. Olen omistanut kuntosalijäsenyyden jo kauan, mutta käynyt salilla viimeksi... Huhtikuulla 2015??? Wups... Eli vanhasta kujeesta uusi kuje.
Mietipä itse kolme uutta, tai vanhaa uudelleen käytettävää, kujetta. Tässä ja nyt. Ja toteuta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)