Hartioita myöten vanhempainyhdistyksen toimintaan

Joissakin päiväkodeissa vaikuttaa vanhempainyhdistys. Näin myös pikkujäbän päikyssä. Vanhempainyhdistys järjestää tapahtumia päikyn perheille ja lahjoittaa saadut tuotot päikyn lasten hyväksi. Rahoilla päiväkoti muun muassa ostaa leluja ja järjestää retkiä lapsille. Varsinaiseen päikkytoimintaan yhdistys ei voi vaikuttaa, mutta voi omalta osaltaan auttaa ja rikastuttaa lasten päiviä.

Mä ajauduin mukaan vanhempainyhdistykseen ja syvälle vähän päälle viikko sitten. Ja siis todella syvälle. Maksoin pienen jäsenmaksun ja ajattelin ensin, että haluan mukaan toimintaan järjestämään kirppareita ja leipomaan muffineja. Jep, nämäkin onnistuu vielä. Suuret mahdolliset muutokset herätti mut ja liittyin aktiivien joukkoon vastustamaan päiväkodin ja eskarin yhteydessä toimivan alakoulun 1.-2. luokien siirto muutaman kilometrin päähän. Pikkujäbän tuleva koulu-uran alku sais kyllä alkaa tuossa naapurissa! Vanhempainyhdistys otti virallisesti myös kantaa siirtoon ja kerää adressiin siirtoa vastustavien nimiä. Tämähän ei tulisi mitenkään vaikuttamaan mun yhdistystoimintaan, eihän?

Ei kannattaisi mennä avaamaan päätään kokouksissa, jos ei oikeasti halua nakkeja. Tiedän tämän hyvin, mutta nyt avasin. Ilmeisesti alitajuntani kertoi mulle että tää on mun juttu, jolloin avasin suuni ja sanoin sen. Nyt on sitten nakkia kerrakseen... 

Saanko esittäytyä: vanhempainyhdistyksen hallituksen puheenjohtaja hyvää päivää! Sain vähän enemmän kuin ajattelin, mutta ainakaan en onneksi ole rahastonhoitaja. Sitä hommaa vihaan. Puheenjohtaja saa onneksi nakittaa, kjeh kjeh!

Silleen. Taidanpa nyt mennä leipoon niitä muffineja ja tekeen mainosta lastenbileisiin. Nyt saa nauraa.

Kotimutsista uramutsiksi

Kun tapahtuu, tapahtuu paljon ja rytinällä. Tämä kotimutsi aloitti pikana uudessa työpaikassa hieman päälle kahden vuoden kotona olon jälkeen. Maanantaina kävin haastattelussa ja torstaina pääsin jo aloittamaan. Uramutsi on täällä!

On kummallinen fiilis: oon todella innoissani ja iloinen uusista ihmisistä ja ympäristöstä, mutta samalla hieman haikeana, etten saa nukkua enää päikkäreitä keskellä päivää ja höpistä koko päivää lastenvaatteista Facebookissa. :D Ei vaiskaan. Oon haikeana, sillä pikkujäbä on nyt oikeasti päivähoidossa ja mulla on muutakin ajateltavaa, kuin mitä teen ruuaksi tänään ja tulikohan jäbälle tarpeeksi varavaatetta hoitokassiin mukaan. Kaikkein kummallisemmaksi aloituksen teki se, että jäbä oli kipeänä ja jätin hänet kahdeksi päiväksi isänsä hoiviin. Mä tasan menin töihin kun lupasin!

Oon hakenut aktiivisesti töitä vuoden ja oon odottanut tätä mielestäni jo ikuisuuden. Oon tuntenut itseni hieman huonoksi äidiksi, koska oon kotona ja jäbä hoidossa. On ollut hieman noloa kertoa hoidossa muille mutseille, että "ei, itse asiassa en oo töissä vaan työtön". Tiedän, että sellainen ajattelu on turhaa, mutta kuitenkin. Kriitikko sisälläni on aina ollu tosi ankara. En kuitenkaan millään olis voinu hakea töitä samalla tahdilla ja innolla, jos jäbä olis ollu mun kanssa kotona. Tunnen itseni liian hyvin.

Ah... Ihanaa! Töitä! Aikuisten välisiä keskusteluja ja ideoiden heittelyä, asiakasprojekteja, uutta opittavaa ja oman osaamisen käyttöönottoa tositilanteessa! Siistejä, töihin sopivia vaatteita tahraisten "mutsivaatteiden" sijaan! 

Ah... Vapautta olla Soile!!

Vapautta olla mutsi, joka kuitenkin ikävöi pikkujäbäänsä työpäivien ajan... <3