Vielä ehkä vuosi pari sitten naureskelin lastenvaatehulluille äideille. Ajattelin että on mielipuolista ostaa lapselle 90€ jumpsuitteja ja 50€ housuja ja paitoja. 100€ kengät ja 150€ haalarit no way!! Omia suosikkeja olivat (ja on yhä!) Me&I, Nosh, Metsola ja H&M:n lastenvaatteet. Ne ovat käytännöllisiä, kestäviä ja hinta paikallaan. Nyt en ole käynyt henkkamaukassa yli vuoteen ja Metsolaa ostan vain harvoin käytettynä. Näiden sijaan jäbän kaappi täyttyy suomalaisista merkkivaatteista. Musta on tullut sellainen lastenvaatehullu mutsi jota itse karsastin.
Toisaalta, en osta juuri mitään uutena. Jos ostan, ostan alella, kunnon alella kuten -30% ja enemmän. Käytän myös paljon Facebook kirppareita ja olen parilla kirpputorilla myös ylläpitäjä. Ostaminen ja myyminen on helppoa, mutta siinäkin on riskinsä: jäänkö ilman tuotetta maksettuni? Näillä kirpputoreillakin on omat hullunsa. Facekirppareista juttua vaikka seuraavassa postauksessa.
Tämän olen jo oppinut kantapään kautta: lastenvaatehulluus on tarttuvaa ja vaatii rautaisia hermoja ja letkeää asennetta erityisesti merkkivaatteiden droppien ja pop-up myyntien aikaan. Mammat tappelee vaatteista kuin riivattuina ja lapsia kumotaan pop-upeissa. Diilaus ja trokaus kukoistavat (huomio: diilaus hyvää auttamista, trokaus pahaa riistämistä!). Ne jotka jäävät ilman itkevät kuin maansa myyneinä. Kyllä vain, minäkin... Jännä kun Gugguun pipot ja huivit aw2016 julkaistiin juuri. Pipot ja huivit noin 30-33€/kpl. Meillä on pipoja ja huiveja pilvin pimein, enkä tuntenut tarvetta ostaa uusia. Arvatkaas tuliko se tarve kun droppi tuli ja näin kuvat? Jep. Taistelen tätä himoa vastaan. Vimman uudet vihreät letit pyörivät mielessäni myös unissani. Paita jäbälle heti ja mulle leggarit, hintaa paidalle noin 30€ ja leggareille 50€! Ouu... Koralleja lettejä en edes halunnut, yäk, mutta kun näin kuvia niin nyt tarvitsen sellaiset leggarit tulenpalavasti. Ihmeellistä... Ja Papun droppi aw 2016 tulee kahden päivän päästä perjantaina. Pakko saada lisää polvipaikkaleggareita!
Eikö mulla ja jäbällä ole jo tarpeeksi leggareita? On. Tarviinko lisää? En. Haluanko lisää? No tietenkin!!
Onko mulla niihin rahaa? Tota noin... Ei oikeastaan... Tää mutsi on työtön...
Tämän postauksen opetus taitaa olla että jos ei ole rahaa, pitää pidättäytyä shoppailu himosta. Kaikkea ei ole pakko saada. Lapsi ei tarvitse kalliita merkkivaatteita, äiti tai isi tarvitsee. Lapsi ei maksa niitä, äiti tai isi maksaa. Lapsi saattaa haluta merkkivaatteita, mutta siihen haluun ei ole pakko vastata. Lapselle täytyy sanoa myös ei ja tuottaa pettymyksiä.
Tämä on helppo sanoa, mutta munkin on vaikea hyväksyä sitä. Tässä onkin oppimista: kuinka sanoa itselle ja omille haluilleen joskus ei. No, ainakin edes kerran viikossa... ;)
Jäbällä Vimman lettibaggyt ja mutsilla lettitunika ❤️
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti