Aloin suunnitella synttäreitä jo keväällä: mitä, kuka, missä, milloin... Selkeää oli, että kotona ja ihan vain lähimmän suvun kera. Äläkä nyt ymmärrä väärin. Meillä lähin suku on iso, tosi iso poppoo, kiitos mun ja ukon monien sisaruksien ja sisarusten lasten! Toinen selkeä oli ajankohta, koska kalenterista näkee kuitenkin aika pitkälle. Onneksi. Mutta mitä tarjotaan, onko jotain teemaa, onko jotain ohjelmaa...? Lahja? Siinäpä sitä tekemistä.
Kun olin saanut ajoissa kutsut tehtyä, sain loistoajatuksen järjestää tuplasynttärit pikkujäbälle ja pikkusiskoni samanikäiselle jäbälle. Ikäeroa on vain kolme viikkoa, ja koska en ollut varma onko jäbä saanut juhliansa niin kyllähän täti järkkää. Ja sitten tekeen vain lisää kutsuja, joten kutsutaan vielä lisää porukkaa... Tosi, tosi hyvä idea...
Ja se siivoamisen määrä! Luojan kiitos meillä käy siivooja, kiitos rakas ukkoni, joten varsinaisia siivouksia ei tarvinnut tehdä. Sen sijaan tavaraa tästä kämpästä ei puutu, joten järjestelyt veivät ajastamme miltei kaksi viikkoa. Siivoojakin kiittää kun saa oikeasti siivottua ja pyyhittyä pölyjä. Tiedätte varmaan, miten ihanaa on järjestellä ja siivota lasten kanssa? Kyllä vain. Siirrät jotain joka kohta on sohvan alla, vessapaperi juoksee pitkin lattiaa kun peset pyttyä ja pölyhuiskalla karautetaan lännenmiehen tyyliin ympäri kämppää. Ei kiitos. Lapsenplikka kehiin ja lujaa. Onneksi sekin löytyi kun pyysin siskonplikan hommiin. Ihanaa kun soppaa hämmentää välillä myös 13v härkäpäinen ja utelias pikkuakka... Tätiinsä tullut.
Tarjottavat väänsin helpoimman kautta, tää mutsi kun ei oikein osaa leipoa. Koska en osaa tehdä kakkupohjaa, niin päätin tehdä kakun kääretortuista. Neljästä rullasta sain komian kakkosen pellille ja kermavaahtoa, mansikoita sekä minivaahtiksia päälle. Nom nom! Lisäksi tein helppoja omenajuitsuja valmiista lehtitaikinasta ja lihapulla-juusto-tomaatti/rypäle-vartaita. Lihapullat tein ihan itse. Kahvia, teetä, poppareita ja vaahtiksia. Ei sen niin kummoista tarvitse olla, ei ainakaan mun mielestä.
No juhlat tuli ja meni. Kämppä oli puhdas ja tarjottavia oli tarpeeksi. Molemmat juhlakalut olivat paikalla, saivat sikana lahjoja ja olivat onnensa kukkuloilla kun oli paljon kavereita joiden kanssa leikkiä. Vesisade taukosi juuri siihen hetkeen kun juhlat olivat, joten kaikkien noin 35 vieraan - ihan oikeesti kyllä! - ei tarvinnut sulloutua meidän pieneen olohuoneeseen vaan terde oli kovassa käytössä. Ohjelmaa en järkännyt. En jaksanut ja viitsinyt sitä enkä teemaa. Kunhan mentiin vaan niillä eväillä kuin oli.
Pointti tässä on nyt se, että jos järkkää synttäreitä tai muita juhlia, täytyy yrittää antaa itselleen anteeksi ja pyöristää neliön kulmia. Kaikkea ei tarvitse eikä kannata tehdä. Palkkaa siivooja ja ota lastenvahti lapsia katsomaan. Älä leivo ja kokkaa kaikkea itse: leipomot ja valmistaikinat on keksitty. Teema ja ohjelma? Ilmankin pärjää. Onko kamalaa kun ei ole paljoa vieraita? Ei se niin ihanaa ole että niitä on järjetön määrä. Eikä lapsi niitä muita ihmisiä kaipaa, vanhempiaan vain. Kaikkein parasta mitä voit antaa lapselle on oma itsesi ja aikaasi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti