Lapset kuulemma oppivat tasapainon paremmin potkupyörän kanssa. Varmasti ihan hyvä juttu, helpottaa oikean polkupyörän ajamisen oppimista. Meille suositeltiin kallista Strikeria ja testeissä palkittua Pukya. Hankimme siis pojalle Pukyn pienimmän mallin käytettynä. Jalat tulee juuri sopivasti maahan. Jes, harjoittelu voi alkaa. Jos vaan jäbä suostuisi istumaan sen päälle! Hirveä huuto "ei ei ei!". Se siitä: miten harjoitella jos ei edes istu päälle??
Potkupyöräily on siis jäänyt vähemmälle vaikka pyörät kiinnostaa. Höh. Naapurin mies on pyöräharrastaja ja he vinkkasivat myyvänsä poikansa vanhan pyörän pois. Hmmm... Osaako jäbä edes istua siinä? Polkea? Huutaako kuin syötävä? Kaipa se on testattava...
Testaamaan siis. Koppa päähän ja pyörän päälle istumaan. Jäbä katsoo että "mitä mitä ihmettä?!" Pyörä lähtee liikkeelle mutsin työntämänä ja jäbän ilme vaihtuu hämmästyksestä suureen hymyyn. Mun mies! Työnsin pyörää, ohjasin hieman ja jäbä oli onnensa kukkulalla! Kun pysähdyimme, hän huusi "lisää lisää!" Menestys - ja selkäkipu - oli taattu.
Kun mietimme ostopäätöstä, jäbä asetteli pyöräkyrää päähänsä. Voi jee, hän oli myyty mies. Vauhdin hurman kokenut huimapää. Miten sen voi parantaa?
Ostimme siis jäbälle pyörän. Kunnon pyörän, liikkeestä vuosi sitten ostetun ja vähän käytetyn Specialized Hotrock 12" apupyörillä. Polkea hän ei osaa, miksi tarvitseekaan kun häntä työnnetään. Tietenkin. Potkupyörästä emme kuitenkaan vielä luovu, jos vaikka jäbä innostuisi vielä potkuttelemaan.
Mutta hei. Jos ostaa lapselle pyörän ja aikoo häntä työnnellä... Työntaisa on päivän sana! Nimim. Selkään sattuu...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti